Terapia-asiakkaiden kokemuksia työskentelystä kanssani – Asiakas 1: pakko-oireet ja ahdistus, asiakas 2: traumaperäinen stressihäiriö ja krooninen stressi/uupumus

Asiakas 1: nainen, noin 50-vuotias, työssäkäyvä. Hän kirjoitti arviointia terapiaprosessin lopetusvaiheessa, jolloin terapiaistuntoja oli ollut 33 kertaa. Arvioinnin pohjalta suunnittelimme yhdessä loput terapiakäynnit ja niiden painopisteet.

PAKKO-OIREET
ovat loppuneet kokonaan, mitä en olisi voinut ikinä uskoa. Olen kärsinyt niistä n. 8-vuotiaasta asti ja ne ovat olleet voimakkaasti arkielämää häiritseviä ja ahdistusta tuottavia. En ole uskaltanut tehdä toisin, koska jotain pahaa olisi voinut tapahtua. Tunne oli hyvin todellinen. Vieläkin tietynlaisia ”pakkoimpulsseja” tulee toisinaan (etenkin jos olen stressaantunut), mutta pystyn torjumaan ja sivuuttamaan ne täysin ja ilman että ne aiheuttaisivat enää pelkoa tai ahdistusta. Se on ihmeellinen ihme! Ilman sinun apuasi, Mari, en olisi koskaan pystynyt selättämään tätä, enkä olisi selvinnyt tästä suosta mitenkään omin voimin. Siksi olen sinulle ikuisesti kiitollinen!

AHDISTUS
Aikaisemmin ahdistuin helposti, lähes kaikesta (kiire, uudet asiat ja tilanteet, sairauden pelko yms.). Terapian johdosta pystyn nyt hallitsemaan omia tunteitani paljon paremmin, eikä ahdistus enää saa minua totaalisesti valtaansa lamaannuttaen toimintakykyni. Ja jos koen ahdistuksen tunteita, pystyn itse rauhoittamaan itseni niillä välineillä, joita olen nyt oppinut käyttämään. Aikaisemmin tarvitsin toisinaan – ja ajoittain melko useinkin – opamoxia selvitäkseni ahdistusta aiheuttavista tilanteista ja pystyäkseni kokoamaan itseni. Nyt olen pystynyt jättämään lääkkeen käytön kokonaan pois. Otan sitä ainoastaan joskus unettomuutta helpottamaan, jos mikään muu ei auta.

RENTOUTUMINEN/HELLITTÄMINEN
Enpä olisi uskonut oppivani mekaanisesti rentoutumaan, mutta jopa pikarentoutuksen osaan nyt tehdä itse itselleni. Paniikkireaktiot tai –kohtaukset ovat kokonaan loppuneet, koska tilanteet eivät enää pääse (en päästä niitä) niin pitkälle, etteivät tunteeni olisi edes jotenkuten hallinnassani. Osaan ylipäätään suhtautua asioihin ja elämään jotenkin rennommin ja luottaa yhä enemmän siihen, että kaikki järjestyy. Mielialani on parempi kuin ennen. Olen positiivisempi ja osaan nauttia enemmän elämästä. Nykyään minulla on melkein pelkästään vain hyviä päiviä. Hymyilen itselleni ja muille, ja minulla on hyvä ja luottavainen olo.

MITÄ VIELÄ TOIVOISIN?
– Huomaan, että rentoutusta pitää välillä tietoisesti harjoitella, jotta taito säilyy. Välillä koen, etten pysty rauhoittumaan kovin helposti, vaikka tiedän, miten se tehdään.
– ”Pakkoimpulssit” pystyn tällä hetkellä torpedoimaan, mutta pelkään, että ne jossain ahdistavassa tilanteessa saavat taas vallan. Koen, että siihen prosessiin tarvitsen edelleen tukea.
– Huoliajatukset valtaavat helposti mieleni. Vaikka pystyn torjumaan ahdistusta aika hyvin, en oikein osaa käsitellä huoliajatuksia, vaan ne pääsevät liian helposti pään sisälle vellomaan. Tätä asiaa voisi vielä harjoitella.

Olen kuitenkin saanut jo äärettömän paljon, ja sellaiset asiat ovat toteutuneet, joitten en olisi uskonut voivan toteutua. Pakko-oireitten häviäminen ja ”käskyjen” tottelemisen ja pahan toteutumisen pelon katoaminen ovat vapauttaneet minussa paljon positiivista energiaa muuhun parempaan käyttöön. Voin elää nyt rikkaampaa elämää ja tehdä valintoja ihan itse. Tunnen suurta kiitollisuutta sekä luottavaisuutta tulevaa kohtaan. Olen vahva, olen rohkea, olen hyvä ihminen! Olen hyvä tällaisena kuin olen. Kelpaan itselleni ja muille.

Asiakas 2: nainen, noin 39-vuotias, työssäkäyvä. Traumaperäinen stressihäiriö ja krooninen stressi/uupumus.  Hän kirjoitti arviointia 1,5 vuoden terapiaprosessia lopetettaessa

TAUSTA

Hakeuduin terapiaan, koska omat voimavarani olivat lopussa. Halusin saada apua, koska elämästäni oli tullut suorittamista ja taustalla painoi pitkä stressaava elämänjakso, jota en ollut koskaan käsitellyt. Tarvitsin apua käsitelläkseni läheisen sairastumisen ja itsemurhan sekä saadakseni apua työ ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

TERAPIASSA KÄYTETYT MENETELMÄT JA SEN VAIKUTUKSET ELÄMÄÄNI

Terapia mullisti elämäni. Sain terapiasta apua, koska terapiassa käytetyt työskentelymenetelmät olivat tehokkaita. Terapiassa käytettiin EMDR – menetelmää, jota käytetään traumaperäisen stressihäiriön hoitoon. Terapiamuoto perustuu silmänliiketerapiaan ja on periaatteessa hyvin yksinkertaista, mutta tehokasta. Tämä menetelmä auttoi minua näkemään omat elämäni traumaattiset kokemukset uudessa valossa ja vapautumaan syyllisyydestä ja häpeästä. Opin ymmärtämään paremmin itseäni ja käyttäytymistäni, ja olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. Ennen terapiaa olin kiinni menneisyyden tapahtumissa, mutta EMDR -terapia vapautti minut elämään tässä ja nyt. Vapauduin menneisyyteen liittyvistä ahdistavista tunteista ja ajatuksista. Koen, että stressaava jakso elämässäni jäi taakse ja pääsin siirtymään elämässäni eteenpäin.

Terapiassa harjoiteltiin myös rentoutumista. Rentoutumisen taito on ensiarvoisen tärkeää, jos on kärsinyt kauan kroonisesta stressistä. Rentoutumisharjoituksia opeteltiin useamman kuukauden ajan ja harjoituksia tehtiin myös kotitehtävinä. Harjoitusten myötä ymmärsin, kuinka tärkeää on oppia olemaan rento.

Terapia selkeytti arvojani. Kun omat arvoni kirkastuivat, oli elämästä helpompi raivata kaikki turha ja elää rohkeasti omannäköistä elämää välittämättä muiden mielipiteistä.

Terapia auttoi minua kasvamaan ihmisenä, löytämään oman polkuni sekä elämään tässä hetkessä.